Tätä mallia oli myyjä suositellut minulle jo monta kertaa, ja tapahtumaviikolla sellainen oli myös koeajettavana. Olin koeistunut jo aiemmin ja todennut sen korkeaksi. Varpaat ylettyvät maahan hyvin kun jousitus painuu. Myyjä halusi antaa pienen lähtöopastuksen ja sanoi tämän mm. olevan tehokkaampi kuin mopo. Hän käynnisti WR:n valmiiksi.
Lähdin varovasti kiertelemään parkkipaikkaa ja totesin kaasukäden tarkkuuden unohtuneen parissa kuukaudessa mopolla ajellessa. Hetken päästä lähdin tielle ja kiihdytin viiteenkymppiin kuutosvaihteelle. Tällainen yksisylinterinen tärisee rennommin kuin mopo. Takajarru on herkempi kuin mopossa, joten sen saa asvaltillakin aika helposti lukkoon. Etujarrun tuntuma on hyvä kuten mopossakin. Vaihteistokin toimii hyvin kevyesti. Hiekalla totesin liikeellelähdön helpoksi. Kytkimen voi päästää melkein miten vain, eikä pyörä sammu, jos on vähänkin kaasua. Soralla lähtiessä sain pyörän sammumaan, enkä tullut ajatelleeksi katsoa sammuuko ajovalo samalla (myöhemmin liikkeessä testasimme, että ei sammu). Soratiellä meno tuntui paljon vakaammalta ja pehmeämmältä kuin mopolla. Täyden kaasun kiihtyvyys melkein yllätti, vaikka autokoulun Kawasaki ER-5 oli melkein kaksinkertainen teholtaan (siinä oli toki vauhtiin sopiva ajoasento). Moottoritielle mennessä kiihtyvyys sataseen oli riittävä, hieman yllätyin kun kaasua ei voinutkaan vähentää kuutosvaihteen kytkennän jälkeen. Endurolla tuo nopeus on jo urheilua, pään kääntäminenkin sujuu hitaasti ja ohjaustangosta on pidettävä kiinni molemmin käsin.
Kevyt väistöliike vaatii hieman voimaa moottoripyörällä, mutta vastaavasti hidasajo on helpompaa kuin mopolla. Tunnin koeajolla ei todellakaan ehtinyt pitkästyä, vaikka säilytin pyörän puhtaana.
Mittariston kanssa en päässyt oikein tutuksi. Siinä on nopeuden lisäksi kaksi riviä, joille on omat valintanapit. Ainakin kello ja kaksi trippimittaria siinä on. Bensamittaria ei tainnut olla.
